Rainbow Ridge ranch

Palataan ajassa hieman taaksepäin. Kävin nimittäin viime perjantaina kahden tunnin ratsastusretkellä Palmdalessa. Ajomatkaa sinne oli San Gabriel vuorten yli Angeles National Forestin läpi tunnin verran. Kiemurteleva tie korkeiden vuorten läpi oli aikamoinen elämys jo sekin.

Sekalainen viiden hengen ryhmä aloittelijoista kokeneisiin sai itselleen sopivat hevoset ja lähdimme matkaan karuille kukkuloille. Sain ratsuksi Aeros-nimisen kauniin mustangin - siis aidon amerikkalaisen hevosen. Aeroksen emä oli kuulemma villinä elävä mustangi. Tallin omistaja on antanut kodin monelle kaltoinkohdellulle hevoselle. Aerosta oli edellisessä kodissa yritetty opettaa tavoille kurittamalla ja mm. nipistelemällä korvista joten se oli kovin herkkä siitä miten korviin sai koskea. Rainbow Ridge Ranchilla on 55 hevosta. Tallin omistajan, Kathyn vakioratsu Velvet on 21-vuotias teurastalolta pelastettu hevonen.

Retkellä jopa aloittelijat uskalsivat kokeilla ravia ja laukkaa. Reitti kulki hiekkaisia polkuja pitkin kukkuloita ylös ja alas, toisinaan melko jyrkästi alas. Pysähdyimme tauolle vakiopaikalle ja Kathy tuli alas hevoseltaan ottaakseen meistä valokuvia. Velvet päätti hetken päästä ottaa hatkat. Se lähti täyttä laukkaa rinnettä ylös eikä siitä hetken päästä näkynyt jälkeäkään. Toinen oppaista, Melissa Tristan-hevosellaan lähti Velvetin perään. Kathy oli ihmeissään. He olivat kulkeneet samaa reittiä ja pysähtyneet samaan paikkaan varmaan satoja kertoja eikä Velvet ollut häntä ikinä jättänyt! Hetken mietinnän jälkeen Kathy hyppäsi Moose haflingerin selkään toiseksi ratsastajaksi ja matka jatkui. Paluumatkalla Melissa, Tristan ja Velvet tulivat vastaan. Velvet oli juossut melkein kotiin tallille ennenkuin takaa-ajo sai päätöksen. Melissa ja Tristan olivat monet kerrat jo meinanneet saada Velvetin kiinni mutta ovela vanhus lähti viime hetkellä karkuun. Tristan oli aivan hiestä läpimärkä, se oli tehnyt kovasti töitä ja jopa hirnunut hevosvanhuksen perään.

Oli todella mukava ratsastusretki mielenkiintoisissa maisemissa. Alue oli täynnä mustuneita pensasraatoja vuosien 2004 ja 2009 maastopaloista. Tuuli oli toisinaan melko kova mutta muuten oli muutamaa raakkuvaa korppia lukuunottamatta hipihiljaista. Mitään muuta elämää emme nähneet vaikka kukkuloilla majailee runsaasti kojootteja, kaneja, liskoja ja käärmeitä.